Tunneskaala vaihdon aikana on ollut aika vaihteleva. Ihan ensin stressi oli suuri. Suomesta oli tosi ikävä lähteä, vaikka samalla olin myös innoissani tulevasta. Pari ensimmäistä viikkoa oli pahimmat: tulevat kuukaudet tuntuivat ikuisuudelta, tuntui että ihan yksinkertaisetkin asiat, kuten roskien lajittelu tai shampoon ostaminen, tuntuivat vaikeilta, eikä postilaatikkoon tulevista posteistakaan ymmärtänyt, ovatko ne jotain tärkeitä vai voiko vain heittää roskiin. Kaikki oli vähän sekavaa ja uutta ja aika ajoin olisin vain halunnut palata takaisin Suomeen. Heti ensimmäisen yön jälkeen jouduin käymään lääkärissäkin, jossa ei tietenkään oikein englantia osattu, mutta onneksi sain lääkärin vastaanotolle mukaan yhden työntekijän, joka soitettiin paikalle ja hän osasi englantia ja toimi vähän kuin tulkkina siellä.
Ekojen päivien aikana piti hoitaa myös tärkeitä käytännön asioita, kuten mennä city hallille ilmoittautumaan national health insuranceen. Heti lentokentällä sai jo sellaisen residence cardin, joka palautetaan sitten kun taas lähden. Huh, melkein alkaa verenpaine nousta, kun vain muistelen sitä kaikkea alun stressiä. Kaiken Japanissa olevien käytännön juttujen lisäksi oli myös vain kova ikävä Suomea ja etenkin kaikkia ihmisiä siellä. Pari itkuista puheluakin tuli soitettua unettomina öinä.
"Alkushokin" jälkeen tuli kuitenkin kotoutuminen, kun paikat, ihmiset ja käytänteet tulivat tutuiksi, ja arki alkoi sujua. Uusien kavereiden saaminen oli tosi tärkeää. Heti kun oli muutama kaveri, joiden kanssa pystyi jakamaan niin hyvät kuin huonot asiat ja joiden kanssa vapaa-ajalla voi tehdä kaikkea kivaa, niin olo helpottui. Kaikesta ei enää tarvinnutkaan selviytyä yksin. En tosiaan entuudestaan tuntenut täältä ketään, mutta koulun alettua muihin vaihtareihin tutustui. Japanilaisiin opiskelijoihin en oikein ole vielä tutustunut - ehkä siksikin, että kurssit ovat lähestulkoon vain vaihtareille. Marraskuun alussa kävin Vietnamissa ja kun sieltä tuli takaisin, tuntui kuin olisi palannut kotiin. Tällä hetkellä olo on hyvä. Toisaalta välillä tuntuu, että olisi jo valmis lähtemään takaisin Suomeen ja toisaalta taas vähän kauhistuttaa kovaa vauhtia lähenenvä vaihdon loppu.
Ajattelin tähän postaukseen kerätä lyhyesti kuulumisia lokakuulta ja että mitä silloin tuli tehtyä. Koulujutuista, asumisesta ym. teen ihan oman postauksensa pian.
Ihan ekoina päivinä ja viikkoina kävin ihan kattelemassa muutamia paikkoja Osakassa. Tulin siihen tulokseen, että Umeda ei oli ihan oma lempi paikkani. Se on vaan niin iso paikka, että tuntuu, että siellä eksyy aina ja jotenkin se ei ole yhtään sen "tunnelmainen" paikka, josta tykkäisin. Nambasta sen sijaan tykkään paljon enemmän, vaikka sielläkin on paljon ihmisiä. Namban vierestä löytyy myös Amerikamura, jonne pari suomalaista kaveriani täältä minut yhtenä päivänä veivät. Siellä on paljon vintage-/käytettyjen vaatteiden kauppoja. En ole Suomessa kauheasti ollut kirpputorien ystävä (vaikka pitäisi kyllä opetella olemaan), mutta nämä vaatekaupat Amerikamurassa ovat ihan erilaisia. Vaatteet on tosi siistejä, hyväkuntoisia ja niin siistin näköisiä! Olen päättänyt, etten loppuaikana täällä kauheasti shoppaile enää, mutta Amerikamurassa täytyy vielä käydä jotain vaatteita katsomassa.
Näin ihan alussa yhtä japanilaista kaveriani ja menimme katsomaan Osakan linnaa. Kaverini on suuri Suomi-fani ja hän kertoi, että täältä saa (tietyistä kaupoista) nykyään ostettua suomalaista lonkeroa! Siispä kävimme ostamassa parit lonkerot ja joimme niitä Osakan linnan vieressä, kunnes alkoi viiletä ja olla pimeää, ja siirryimme siitä okonomiyakille Umedaan.
Kampus, jolla minulla on kaikki kurssit on Toyonakan kampus ja täällä myös asun. Osaka Universitylla on kolme kampusta: Toyonaka, Minoh ja Suita. Kaikki suht lähekkäin täällä ja kampusten välillä menee arkisin myös ilmainen bussikuljetus. Minoh on vain parin juna-aseman päässä Ishibashin asemalta ja yksi päivä pienellä porukalla suuntasimme sinne Minohn vesiputoukselle. Sinne oli muutaman kilometrin kävely ja kävelytie/-polku oli kokoajan melko helppokulkuista, vaikkakin nousu oli välillä vähän korkeaa ja hiki pääsi kyllä tulemaan. Vesiputouksella oli muutamia ruokakojuja. Minoh on tunnettu vaahteranlehdistään ja sain siellä maistaa friteerattua vaahteranlehteä! Oli tosi hieno paikka kyllä. Jos täällä päin liikkuu niin suosittelen ehdottomasti käymään.
Osaka Aquarium
Yksi viikonloppu lähdettiin taas Minohseen päin ja sieltä jatkettiin taksilla vähän matkaa Katsuouji-temppelille yhdellä vuorella. Katsuouji-temppeli on tunnettu siellä olevista lukuisista daruma-nukeista. Koko temppelialue oli niin hienon näköinen ja daruma-nukkeja oli kaiken kokoisia joka paikassa - teidenvarsilla, puiden koloissa ja oksilla... Ostin yhden nuken myös itselleni. Daruma-nuken ostettaessa sillä ei ole silmiä ollenkaan. Tarkoitus on kirjoittaa nukkeen oma toivomus ja värittää sille toinen silmä. Sitten kun toive joskus toteutuu, väritetään toinenkin silmä takaisin ja nuken voisi sitten viedä takaisin temppelille muiden nukkejen joukkoon.
Lokakuun lopussa lähdettiin käymään Kiotossa! Yhdessä päivässä nyt ei ehtinyt kaikkea nähdä, mutta Kioto on sen verran lähellä Osakaa, että ainakin perheeni kanssa olen sinne varmasti vielä menossa. Tällä kertaa käytiin Fushimi Inari -pyhäköllä, joka on tunnettu lukuisista punaisista torii-porteistaan. Portteja on 4km matka ja nekin vuoren rinteellä eli ylös kipuamista on vähän! Temppelialueella oli kamalan paljon turisteja. Yleisesti ottaen muutenkin Kiotossa oli selkeästi enemmän turisteja kuin Osakassa. Niin kuin monet monet muutkin, myös me halusimme nättejä kuvia torii-porteista, mutta reitin alkupää oli myös täynnä ihmisiä. Onneksi tajusimme kävellä ihan ylös asti. Siellä oli selvästi vähemmän ihmisiä ja saimme myös niitä nättejä kuvia.
Taiyaki on parhautta <3 Samoiten kaikki matchan makuinen ruoka - en vaan voi saada tarpeekseni!
Siinä oli vähän lokakuulta kuulumisia. Samanlaisen postauksen ajattelin kirjoittaa myös marraskuusta ja muutamia muitakin juttuja voisin tässä kirjoitella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti